Meillä sattuu ja tapahtuu
Etusivulle

Feel-x Amatus

Miolle (Hassunhauska Hellä Hempeä) on sulhanen katsottuna, Ruskea bicolour kolli,  Aatu eli Feel-x Amatus (Ragnar van de Binnendijk x Michiko á Chardani).
Nyt  odotellaan juoksuja, toivottavasti Mio juoksee parin kuukauden sisällä, sillä kollia odottaa leikkauspöytä vielä ennen joulua.
 

Konstalle löytyi vihdoin hyvä koti, se muutti eilen Tammisaareen. Ehtipähän tuohon nuoreen herraan jo kiintymään, mutta eihän sitä täällä leikkaamattomien narttujen kanssa olisi voinut enää kauaa pitää.

Mio-tytölle etsitään sulhasta parhaillaan, hyvä mies olisi tiedossa. Kunhan naimakauppa varmistuu, kerron lisää. Pillerit lopetettiin eilen nyt sitten odotellaan juoksuja ja varataan taas lääkärille aikaa jalostustutkimuksiin.

Hymy kävi eilen rokotuksilla Nummelan eläinlääkäri asemalla. Hymyllä on ollut huono ruokahalu pentujen jälkeen, se on juossut useasti ja närppii ruokaansa. Onneksi Royalin kitten tuntuu maistuvan ja painokin on lähtenyt nousuun. Hymylle  aloitettiin pillerit ja se saa syödä niitä keväälle.

Silkkikanat haettiin maanantaina Alastarosta. Tilalla oli monenlaisia elukoita, suosikeistani on pakko laittaa muutama kuva tähän.
Alpakka pariskunta

Lempi täytti 8 vuotta 8.8. Niin se aika rientää, minun ensimmäinen kasvatti on jo seniori.
Lempi on ajoittain ihan hyväkuntoinen ja virkeä, mutta toisinaan näyttää väsyneeltä. Pissavahinkokin tuli, toivottavasti antibiootti nyt taltuttaa pöpöt.

Lempin kuulumisia:
Lempin toipuminen takkuilee, leikkauksesta se on toipunut hyvin haava on parantunut ja kohta näkymättömissä. Virtsatieinfektio onkin sitten vähän hankalampi homma. Lääkkeistä tai taudista johtuen Lempi oli pahoinvoiva ja ruokahaluton, tuijotteli vain ruoka- ja vesikuppeja mutta ei pystynyt syömään. Lempille määrättiin Mirtazapiniä pahoinvointiin ja ruokahaluttomuuteen, ihana lääke kun annostus on vain 1/4 tablettia kahdesti viikossa. Lääke auttoi ja Lempi alkoi syömään ja sai taas voimat takasin. Viime viikolla Lempin pissa alkoi taas haista, kontrolli virtsanäyte otettiin torstaina, samalla otettiin munuaisten ja virtsateiden ultraääni: Virtsatiet normaalit, oikeassa munuaisessa hieman poikkeavaa tiivistymää, mutta Krea kunnossa. Lempille aloitettiin Ciproxin kuuri ja virtsanäyte lähetettiin vielä herkkyysmääritykseen. Onneksi Bakteeri osoittautui uudelle Convenia antibiootille herkäksi. Lääke annetaan pistoksena kahden viikon välein. Lempille määrättiin kolmen annoksen eli kuuden viikon kuuri. Ciproxinin annosta olisi varmasti tullut ongelmia, sillä Lempi oli jo niin kyllästynyt pakkolääkitykseen ja lääke maistui ilmeisen pahalta.

Lempillä on ikävämpiä uutisia: Juhannus viikolla huomasin sen oikean polven sivussa pienen patin. Aluksi ajattelin sen olevan rasvapatin, mutta juhannuksen jälkeen se oli kasvanut joten vein Lempin Catvettiin. Patista otettiin 26.6 ohutneulabiopsia, josta löytyi sukkulasoluja, näyte lähettiin patologille. 29.6 Lempi alkoi pissailemaan ympäri huushollia, pissa haisi tosi voimakkaalta. 30.6 mentiin taas lääkäriin, pissanäyte otettiin rakosta ja siellähän kasvoi stafylokokki, aika resistentti sellainen. Lempille määrättiin 2 viikon antibioottikuuri. 2.7 tuli sitten patologin vastaus: sarkooma, eli pahanlaatuinen. Lempi leikattiin 3.7, ilmeisesti kasvain saatiin kokonaan pois, eikä tarvinnut onneksi poistaa lihasta eikä luuta. Ennusteesta ei voi muuta sanoa kuin, että kasvain voi uusia koska tahansa tai olla uusimatta. Lempi on vähän nuutunut, ruoka ei maistu, eikä oikein juominenkaan. Ruiskulla olen antanut laimeaa Ad:tä ja Nutri-plus-geeliä suuhun. Ehkä Lempi tuosta kohta virkoaa, kun kipulääkkeen vaikutus häviää. Kuumeen mittasin, se oli 37.9, eli aivan normaali.

Sitten iloisempiin uutisiin.
Riemu näyttäisi olevan tiine, jee. Painoa on tullut toista kiloa lisää, vatsa kauniisti pyöristyy ja nisät turpoaa. Ennen kaikkea siitä on tullut mannan mussu, se ei hetkesikään halua päästää minua näkyvistä. En siis ole käyttänyt sitä ultrassa, mutta merkit viittaavat vahvasti tiineyteen. Laskettu aika olisi tuossa heinä-elokuun vaihteessa.

Maatiaiskanatkin tulivat meille lopulta 8.6. Ne ovat kesyyntyneet tosi nopeasti, lentävät polvelle ja olalle kun menen tarhaan. Kuvassa vasemmalta Peippi, Virna, Tesma ja Hurma-kukko. Alussa Hurma ei meinannut hyväksyä silkkejä laumaansa, nyt yhteiselo sujuu jo kohtalaisesti. Silkit saavat liikkua vapaasti, mutta herkkuastioilta Hurma tuppaa ajamaan silkit pois. Ongelma hoituu sillä, että silkit syövät minun selän takana ja maatiaiset edessä. Siltikin Hurma käy aina välillä pootpottamassa silkit pois kupiltaan, no yleensä silkit siirtyvät minun edessä olevalle kupille ja Hurma syö hetken aikaa silkkien kupista, kunnes taas vaihdetaan pooot.

Silkkien sukupuolesta en vieläkään ole varma. Epäilen kyllä, että Diipa on kukko (vasemman puoleinen). Se kasvattaa helttaa leuan alle ja otsaan silkkikukolle tyypillistä "aivolisäkettä."  Darlalla on vielä aivan sileä nokan tyvi. Kuitenkin tänä iltana kun kävin sulkemassa kanalan ovea, Darla ei mennyt orrelle, vaikka kaikki muut olivat jo asettuneet yöpuulle. Se jäi pyörimään ovelle ja minusta ihan kuulosti siltä, että se harjoittelisi kiekumista. No silkkikanoista erottaa varmasti sukupuolen vasta kun ne joko alkavat kiekumaan tai munimaan.

Riemu  astutettiin onnistuneesti  ja luomusti Taco kanssa touko-kesäkuun vaihteessa, nyt vaan odotellaan josko meille  tulisi perron pentuja heinä-elokuun vaihteessa

Silkkikanat  saapuivat vihdoin 30.5 lauantaina. Nimekseen he loppujen lopuksi saivat Darla ja Diipa. Nimet tulevat niiden äänistä. Darla ei pidä kanamaita kotkotusta vaan darlattelee jatkuvasti, ihan kuin pikkulinnut. Diipa taas ääntelee harvemmin, aukoilee suutaan ja kuuluu vain diip.

Ei ihan hyvin alkanut tämä kanallinen elämä. Diipalla alkoi verinen ripuli heti tänne tullessa ja seuraavana päivänä oli myös Darla veriripulilla. Välillä näytti jo paremmalta, mutta nyt taas löytyy verisiä ulosteita. Kanat ovat ihan pirteitä, syövät, juovat, kuopsuttavat ja välillä nahistelevat, mutta mahat ovat vain löysällä. Asiasta on keskusteltu kasvattajan ja kunnan eläinlääkärin kanssa. Luultavasti  ripuli johtuu vain stressistä ja ympäristön muutoksesta. El ei halunnut aloittaa antibioottia, ulostenäytteet pitäisi lähettää Eviraan jos ripuli ei rauhoitu. Että tällainen riesa näistäkin. Maatiaiskanojen tulo siirtyi sitten ensi viikkoon.

Riemun sulhanen Zorrazo Espertaco (TACO) tuli perjantai iltana meille ja viipyy pari kolme viikkoa. Taco on kiltti, rauhallinen tottelevainen poika, vähän toista maata kuin morsiamensa. Tai kyllähän Riemukin on kiltti ja tottelevainen, mutta rauhalliseksi sitä ei sitä voi sanoa. Taitavat luonteetkin täydentää toisiaan.

 Riemulla ei ole siis vielä juoksut alkaneet, mutta ovat selvästi tuloillaan. En tiedä onko hormonaalista vai mikä Riemuun on mennyt, se ujostelee sulhoa. Taco ei ole käyttäytynyt hyökkäävästi Riemua kohtaan, mutta Riemu ei uskalla olla sen lähelläkään. Roturacessa lauantaina Riemu leikki ja touhusi ihan normaalisti urosten kanssa, mutta tämä kotivävy ujostuttaa. Kai se arvaa että nyt on tosi kysymyksessä.

Niin niitä silkkikanoja en sitten saanutkaan vielä. Myyjä sairastui eikä päässytkään tuomaan niitä Saloon. Saan ne parin viikon päästä. Kesäkuun alussa tulee myös alhot. Toisaalta hyvä niin kun on toi varsinainen kanala vielä aikalailla vaiheessa. Väliaikainen kanala on toki valmiina.

Riemun juoksut eivät ole vieläkään alkaneet. Taco-sulhanen on vielä Kroatiassa tai  siis ei ainakaan vielä ole meille tullut.
Tacolla oli "raju vappu" Kroatiassa. Se osallistui siellä kolmeen näyttelyyn yhdessä ROP ja RYP  toisissa Taco oli VSP. JEE JEE

Riemu on ilmoitettu RotuRaceen 16.5 Zorrazon perro oukkueeseen nimeltä Vauhti Pörröt. Saa nähdä ehtiikö juoksut alkaa ennen sitä. (Haiku on varalla). Tulkaahan katsomaan Hyvinkäälle  Riemun juoksun riemua. Harjoitukset on ensiviikolla, toivottavasti Riemu älyää juosta vieheen perässä, se nimittäin menee sitten lujaa, jos se vieheestä innostuu.

Eilen olimme Ritan kanssa Myyrmäessä kissanäyttelyssä. Kerrankin voi sanoa, että on koiramainen kissa. Rita ei malttanut pysyä häkissään sen piti päästä kävelemään valjaissa. Kävelyreissuilla se tuppautui ihmisten kasseihin ja hyppäsi jopa jonkun syliinkin.

Tuomarikin tykkäsi kovasti Ritasta. Kehui niin väriä ja  kuvioita, sekä hienoa mutkaista häntää ja tietenkin luonnetta. No eipä Ritalla kilpailijoita ole eli värin parasta ei pääse valitsemaan, eikä paneeliin asti ylletty.

Hah. käytiinpä Riemun kanssa Ruovedellä näyttelyssä. Riemun turkki oli jo yli kasvanut ja tumppuuntunut ja kun se vielä piti pestä sunnuntaina, eipä se kovin edustava ollut. Ruovedellä oli tuomarina Talvitie, hän pisti halvalla koko perrosakkia. 19 koiraa joista vain kaksi sai ERI:n ja kaksi EH:n ja loput H:ta ja yksi jopa T. Eli Riemun turkkia kun katsoi niin olemme tyytyväisiä kun saatiin H. Tuomari sanoi vain, että vähän villava turkki.
 No nyt on Riemulla plyysiturkki.

Agilitin olemme taas aloittaneet; Riemu alkeiskurssilla ja Haiku Kilpailevissa. Viikonloppuna Haikulla tai kai paremminkin minulla on teho treenit. (No sitä kyllä tarvitaan jos meinataan joskus oikeesti kilpailla).

Ensi viikolla Riemun sulhanen (Zorrazo Espertaco) pitäisi tulla Suomeen Kroatiasta. Se tulee asumaan meille kesäkuun alkuun saakka, vähän jännittää miten se kissoihin suhtautuu. Onneksi kesä tulossa ja tilaa on ulkona.

Rita oli kuin kotonaan näyttelyssä, alkuun ei vaan millään olisi malttanut olla häkissä. Täytyi ostaa valjaat että pääsi tyttö vähän liikkumaan. Tuomari Anne Paloluoma-Sandholm tykkäsi kovasti Ritasta kehui erityisesti luonnetta ja vartalon mittasuhteita ja turkin laatua sekä silmiä. Profiili ja leuka vielä kehittymässä.

Voi harmi, minun syntymättömät pikku tipuset eivät syntyneetkään. Haudonta oli jostain syystä epäonnistunut eikä yhtään tipua kuoriutunut. No, onneksi uusi satsi on jo kanan alla, toivotaan että niistä saisin omat kanani.

Minulla on toinenkin lintuharrastus netissä, käykäähän katsomassa.
Kalasääsken pesää Seilissä.  Siellä ei tosin ole vielä sääksiä, mutta kotkat vierailee ajoittain.
Eestin kotkakamera. Viron kotkat ovat jo hautomassa, emo makaa siivet levällään ja suojaa pesäänsä räntäsateelta. Kaksi munaa on kuulemma haudottavana.

Tässä kun on oltu tiiviisti kotosalla ja hoidettu kissalapsia, niin väliajalla on ehtinyt surffailla netissä. Nyt ne on sitten tilattu, neljä maatiaiskanaa ja kukko. Kanat ovat alhon kantaa maatiaisrodun säilyttäjätilalta. Seuraavana projektina on kanalan kunnostaminen tuohon vanhaan leikkimökkiin ja ympärille  tulee iso ulkotarha. Syksyllä sitten jo syödään oman kanan munia.

Perjantai ja kolmastoista päivä, mutta meille onnen päivä. Me saimme Haikun ja Riemun  kanssa agilitytreeniipaikat Nu-Pun koiraklubista. Haiku menee kilpaileviin ja Riemu alkeiskurisille. Toivottavasti saadaan siellä hyvää ohjausta. Vähän paineita tuo se, että kilpailevien ryhmään kuuluvilta edellytetään virallisiin kisoihin osallistumista tänä vuonna.  En minä tietenkään Haikun kykyjä epäile, mutta omiani, millä ihmeellä ne radat muistaa.

Uutisia Valkealasta: Riemu oli käyttäytynyt hienosti. Sai ERI:n ja oli paras narttu 3. (yhteensä 8 narttua). Hyviä kuvia on kuulemma luvassa.

Oli tarkoitus lähteä huomenna Riemun kanssa Valkealaan näyttelyyn, mutta en minä uskalla jättää noita kissanpentuja yksin koko päiväksi eikä letkutus-taitoista hoitajaakaan ole saatavilla. Onneksi Riemu pääsee matkaan ja joku vielä sen siellä esittääkin. Toivottavasti se osaa käyttäytyä, ettei aivan maine mene.

Tähän asti Hymy on inhonnut Ritaa, mutta tullut hyvin toimeen koirien kanssa, suorastaan kerjännyt niiden huomiota.
 Tänään leikin Ritan kanssa eteisessä, Riemu tuli paikalle vaivihkaa uteliaana. Annoin sen tulla, otin vai kaulapannasta varmuudeksi kiinni, jos se sattuisi pelottelemaan kissaa. Rita ei lähtenyt karkuun, niin kuin tavallisesti vaan uskaltautui sähisemään Riemulle. Sähinän houkuttelemana  Haiku saapuu paikalle  ja yrittää vähän "kurittaa" sähisevää kissaa, otan sitäkin pannasta, Rita juoksee sähisten pois. Sitten törmääkin Hymy-rouva paikalle  ja käy koirien kimppuun sähisten ja kynnet ojossa. Siitäkös taas koirat hermostuu ja yrittävät käydä Hymyn kimppuun. Syntyy joukkotappelu. Minulla on koirat molemmissa käsissä ja Hymy hökkii päälle, yritän pistää jalkaa ja käsiä väliin. Lempikin saapuu paikalle sen näköisenä, että kohta hänkin hyökkää. Saan lopulta laitettua koirat ulos ja Hymy vielä meinaa mennä perää.

Ajattelin jo kauhuissani mitä synnytyksestä ja pentujen hoitamisesta tulee jos Hymy on noin vihainen koirille. Lopputulos olikin aivan toisenlainen: Haiku ja Riemu tulivat tunnin päästä sisälle, Hymy menee niitä vastaan puskien ja kehräten. Hymy on nyt myös Ritan kaveri ja antaa sen tulla haistelemaan. Eläimet ovat niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainoa muisto tapauksesta on kissannaarmut minun jaloissa ja käsivarsissa.
 

Tähän on tultu: Rita  pyörittää pikkuhiljaa kaikki pikkutassunsa ympärille. Lempi jo nuolee ja hoitaa sitä ajoittain. Thyra-muori nuortuu jopa leikkimään Ritan kanssa. Hymykään ei enää sähise ja murise, vaan tyytyy tuhahtamaan kun Rita tulee lähelle. Koirien kanssa kun vielä uskaltaisi touhuta.

Rita on ollut täällä reilun viikon, alku oli vähän hankalaa. Ritaa pelotti kaikki uusi ja se vietti ensimmäisen yön kissahuoneen nurkassa eikä juurikaan uskaltanut liikkua. Pikkuhiljaa on rohkeus kasvanut, nyt Rita jo liikkuu koko talossa, mutta koiria se edelleen varoo.

Rita on kova tyttö leikkimään, kaikenlaiset huiskat ovat sen lempileluja. Ehdoton suosikki on putki, sinne ryysätään milloin mistäkin suunnasta ja hauskaa on. Rita on vähän tohelo, se juoksee pää edellä päin seinää, hyppää huolimattomasti sohvalle ja moksahtaa lattialle, mutta ei se tunnu tahtia haittaavan.

Eniten kuitenkin hämmästyttää Ritan naukuminen, tai eihän sitä voi naukumiseksi sanoa, se on paremminkin rotan vinkunaa tai ikkunan saranan kitinää. Mitähän ne venäläiset ovat kissaan yhdistäneet!

Hymy-rouva saapui sunnuntaina tänne valmistautumaan synnytykseen, viikko vielä on odotusaikaa. Maha on aika iso ja tisut pullottaa. Hymy on rauhallinen ja voi hyvin. Muut eläimet on tuttuja paitsi meidän uusi tulokas Rita, sille pitää suhista ja sähistä aina kun se sattuu lähistölle.
Lähipäivinä avataan Hymyn pentupäiväkirja

Haikun tassu alkaa olla kunnossa. Kipu hellitti heti kun laitoin sidoksen niin, ettei se hangannut kynnen tynkää. Haiku juoksee ja riehuu jo entiseen malliin.

Taas käytiin lääkärillä. Koirat eivät ole päässeet juoksemaan vapaana metsässä  pariin viikkoon Haikun juoksujen takia. Eilen  lähdettiin pitkästä aikaa ensimmäiselle metsälenkille, Haiku juoksi sata metriä ja teloi heti kyntensä. Illaksi saatiin aika Espoon eläinsairaalaan. Vaurioitunut kynsi poistettiin kevyessä nukutuksessa. Onneksi kynnenydin ja -tyvi olivat ehjiä. 10-12 vrk tassu siteessä. Lääkäri ei antanut kipulääkettä eikä antibioottia, sanoi ettei tarvitse. Tassu näyttää kuitenkin olevan aika kipeä Haiku ei varaa sille yhtään, katsotaan nyt tämä päivä ilman lääkettä, mutta yöksi ainakin sille annan Rimadyliä jos vähänkin näyttää olevan kivulias.

Nyt on sitten sulhanen Riemullekin katsottuna.
Zorrazo Espartaco, kohta 3-vuotias ruskea-valkoinen töpöhäntäinen uros. AA-lonkat, 00-kyynärät, silmät ok (kuten kaikilla sisaruksillakin). Kaksi Suomen sertiä näyttelyistä, spanielien taipumuskoe ja BH-koe suoritettu.

Sukusiitosprosentti yhdistelmällä on 4-sukupolvella 0,0 ja 6-sukupolvella 1,7.
Taco asustelee tällä hetkellä Marikan luona Kroatiassa ja  yrittää saada siellä ollessaan ainakin Kroatian valion arvon. Taco on tulossa takaisin Suomeen keväällä, sulhaseksi Riemulle.
Riemun tosin täytyy saada vielä näyttelytulos ja jalostustoimikunnan pitäisi hyväksyä yhdistelmä. 

Riemu on  parasta A-ryhmää.
Viralliset  lonkkakuvatulokset tuli tänään. A A -lonkat ja 0 0 kyynärät.
En kyllä muuta olisi uskonutkaan noilla lihaksilla ja juoksun määrällä.

Vielä viikko odotusaikaa. Tässä Rita 11-viikkoisena.
Katin kommentti Ritasta: Vikkelä tyttö, aina suuna päänä ensimmäisenä joka paikassa. Hyvin eloisa tyttönen!

Järkyttävää. Niin vaan hakattiin meidän "kotimetsä" Espoon Siikajärveltä. Metsä jossa olen neljävuotiaasta lähtien kulkenut ja samoillut, sienestänyt ja marjastanut. Kummallista: jos haluaa rakentaa puuvajan tontilleen, niin naapureilta on kysyttävä lupa, mutta metsää saa hakata kymmeniä hehtaareita ilman, että naapureille tarvitsee edes ilmoittaa.

Hymy keskittyy odottamiseen, se aloitti makoilun heti miehelästä päästyään. Ulkotarhassakaan ei viitsi enää käydä, onhan siellä luntakin. Välillä syödään ja sitten taas käydään toiseen paikkaan makaamaan. Hyvävointiselta se näyttää ja ruoka maistuu jo vähän paremmin ja painokin on alkanut nousta, 600g on tullut lisää.

Haikulla alkoi eilen juoksu.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen olen päättänyt, etten ainakaan toistaiseksi astuta Haikua, koska Haikun taustalta löytyy voimakkaasti kilpirauhasenvajaatoimintaa. Haiku itse ja sen vanhemmat ovat terveitä, mutta koska sairauden periytyvyydestä ja sen vakavuudesta ei ole vielä tarkkaa tietoa, en tässä vaiheessa halua ottaa riskiä mahdollisesti sairastuvista pennuista. Perrojen kilpirauhassairautta ja sen periytyvyyttä tutkitaan kuumeisesti tällä hetkellä, mm eläinlääketieteenkandi Saara Kauppila tekee lisensiaattityötä  siitä. Myös Hannes Lohi kartoittaa perrojen geenejä. Joten ehkä vuoden päästä olemme viisaampia.

Myös me kannamme oman kortemme Lohen tutkimukseen ja menemme tänään antamaan Haikun ja Riemun geeninäytteet.

 Hymy on tiine, ainakin neljä pentua näkyi ultrassa,

Riemu kävi eilen Taikatassussa lonkka- ja kyynäräkuvissa, myös  kilpirauhaskokeet otettiin. Eläinlääkäri Johanna Vaurion mielestä kyynärät ovat täysin terveet, myös lonkat näyttävät hienoilta todennäköisesti A-lonkat, mutta vähintään B. Kilpparikokeiden vastaukset tulevat parin viikon sisällä.  Kai sitä täytyisi ruveta Riemullekin sulhasta etsimään.

Olen jo pitkään haaveillut lapsuuteni  kilpikonnakissasta Miirusta jolla oli töpöhäntä ja jäniksen takajalat. Hurmaava seurallinen luonne, uskomattoman ketterä, hyvä ja huolehtiva äiti ja huippu metsästäjä.

Nyt sellainen on sattui kohdalle. Hän on kuriilien bobtail Cherrytail´s Hayworth
kutsumanimeltään  Rita, ihastuttava punatukkainen kaunokainen.

Jos kiinnostus heräsi niin tässä muutamia linkkejä bobbareiden sivuille:
Kuriilien bobtail;  Jimin poppoo; Kurlikot; RGJ Cat's

15.1

Hyvin todennäköiseltä näyttää, että meille tulee helmikuussa se vauva.
Tässä seuraava vinkki. Tämäkään ei ole meidän tyttö, vaan hänen veljensä. Ehkä jo arvaattekin, mikä rotu?

10.1.2009

Mio lähti viikonloppuna jo oman kotiin, kävi vielä testaamassa ulkotarhan ennen lähtöään. Ikävä tulee Mio ja sen temperamenttia.

6.1.

Meille ehkä tulee uusi vauva.  Kerron lisää, kun asia varmistuu.
Tässä pieni vinkki.

5.1. 2009

Taas päästiin harrastuksen pariin, eli eläinlääkärillä käyntiin. Nyt oli vuorossa koirat. Haikulla etutassun varpaissa jotain vikaa: ajoittain ontuu ja aristaa kosketeltaessa tassua, vaiva tulee ja menee. No, eipä lääkäri sille kummempia kipulääkettä ja viikon lepo jos oireet jatkuu sitten kuvataan.

Riemulla ihottumaan mahassa ja hännässä. Luultavasti johtuu ärsytyksestä koska Riemu on jäystänyt tisujaan valeraskauden jälkeen. Betadine puhdistukset ja viikon Fucidinvoide kuuri.

1.1.2009

29.12

Hymy Juoksee lopultakin. Vein sen eilen miehelään Lennin luokse Imatralle. Jos hyvin käy pentuja olisi tiedossa maaliskuun alussa.

11.12

Vihdoin tuli  kissojen virus/bakteerivastaukset Felinasta. Herpes- ja kalikkivirusvasta-aineet, sekä klamydia ja mykoplasmanäytteet kaikki olivat  negatiivisia. Kuten arvasinkin sillä nuhat ovat jo parantuneet aikoja sitten.

6.12

Eilen käytiin katsomassa Haikun uutta sulhasta Zorrazon Matodor Milo,  TORO 9v.

Kovin innokas herra oli, vaikka ei Haikun juoksuista vielä ole tietoakaan. Toivottavasti tällä pariskunnalla astutus onnistuu. Juoksuja odotellaan alkuvuodesta.

3.12

 Ramses 10 vuotta!

Meillä on Ramsesin kanssa 20 vuoden sopimus, eli puolessavälissä ollaan.

2.12

Meidän kissoilla oli syysflunssa. Lempi ja Buli olivat pitkään kylmällä ulkona ja taisivat vilustua. Ensin aloitti aivastamisen Lempi ja  Buli ja sitten kaikki perässä. Thyralla oli ehkä pahin nuha, mutta kaikki muutkin aivastelivat. Muita oireita kuin nenän vuotoa ei kenelläkään ollut.

Olin yhteydessä Felinaan, Pohjola-Stenroos epäili, että kyseessä on ihan tavallinen syysflunssa, mutta suositteli kuitenkin näytteidenottoa joltain kissalta, ettei mitään pahempaa virusta ole pyörimässä. Lempi sai kunnian edustaa Hassunhauska-kissalaa, siltä otettiin  Herpes- ja kalikkivirusvasta-aineet, sekä klamydia ja mykoplasmanäytteet. Nuhan lisäksi muita oireita ei Lempistä löytynyt.

 Oireet kestivät kissoilla 2-4 päivää ja kaikki ovat nyt kunnossa. Eiköhän se ollut vain vaaraton flunssa, labravastaukset  saan vasta loppuviikolla.

17.11

Riemu kävi silmäpeilauksessa:
Silmät terveet

6.11. Leppoisaa elämää Vihdissä

29.10 Haiku 3v.


    
                           {{{

12.10 Pentupäiväkirjat avattu

En ole muistanut mainita, että minulle on myönnetty oma kennel-nimi jo elokuussa.
Ylläri, ylläri, se on Toivokaa ( Hassunhauska kennel-nimi on jo käytössä).
Haikun juoksuja odotellaan tammikuulle jos vaikka silloin natsais ja syntyisi ensimmäinen Toivokaa pentue. Riemun ensimmäiset juoksut alkoivat eilen, eli ehkä sillekin sitten seuraaviin juoksuihin etsitään sulhanen.

              {{{

6.10 Mio tuli tänne eilen odottelemaan synnytystä ja totuttelemaan uuteen ympäristöön. Vähän Mioa pelottaa koirat ja  kissat, kun viimeksi se on nähnyt ne keväällä. Onneksi meillä on nyt kissahuone jonne koirilla ei ole pääsyä, siellä Mio saa rauhassa sopeutua uuteen väliaikaiseen kotiinsa. Tänä aamuna kun koirat oli pihalla Mio jo uskaltautui pois kissahuoneesta.

              {{{

3.10. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi tänne kirjoitin:

Remontti Vihdissä on  loppusuoralla, mutta kai sitä fiksaamista riittää loppuiäksi. Koirien kanssa muutimme tänne syyskuun puolivälissä, mutta kissat  pääsivät muuttamaan vasta viime sunnuntaina. En uskaltanut niitä tuoda tänne ennen kuin saimme tuulikaapin eli sulkutilan valmiiksi, kissat ovat nimittäin helposti karkailevaa laatua. Täällä me  nyt nautimme  elämästä. Kissoilla on iso huolellisesti aidattu oma piha ja koirilla on melkein hehtaari tilaa juosta ja riehua. Marjoja ja omenoita on ollut omiksi ja ystävienkin tarpeiksi, nyt on kellari täynnä hilloja pakkanen puolillaan mehuja.

Mio voi paksusti ja on tulossa tänne ensi sunnuntaina, pennut pitäisi syntyä kahden viikon päästä.

Sitten lupaamani Gemman pentu-uutiset.

Gemmalla oli  sulhanen valmiiksi katsottuna ja jalostustestit tehtynä ja kaiken piti olla kunnossa perheenlisäystä varten.

Olimme elokuun lopussa äitini luona remonttievakossa, Gemma alkoi tehdä juoksua, se merkkaili, mutta mielestäni juoksu ei ollut vielä kunnolla päällä. Gemma oli joskus onnistunut karkaamaan kissatarhasta, joten emme päästäneet sitä ulos muiden kissojen kanssa, kun juoksutkin olivat alkamassa. Siitäpä suivaantuneena Gemma marssi yläkertaan, raplasi yläkerran ikkunan auki, jossa oli vain sisäikkuna  haassa. Humps vaan ja Gemma hyppäsi toisen kerroksen ikkunasta alas. Istuimme äitini kanssa kahvipöydässä ja katselimme kun Gemma keikaili tyytyväisenä pihalla. Toinen toisiamme syyttelen ihmettelimme kumpi sen Gemman päästi ulos, kunnes muistin, että johan se oli yöllä yrittänyt ikkunaa avata. En ollut silloinkaan tajunnut laittaa toista ikkunaa kiinni.

Niin lähti Gemma omatoimiseen miehen hakuun, onneksi äiti asuu metsänlaidassa rauhallisella omakotitaloalueella ja vain pikkutie johtaa pihaan, eli ympäristö on melko turvallinen. Huutelin ja houkuttelin Gemmaa pitkin iltaa ja yötä, se  vastaili kyllä huutoon ja tuli lähemmäksi, mutta ei antanut kiinni. Niin kuin olisi halunnut kertoa, täällä ollaan, mitään hätää ei ole, mutta hommat on vielä pahasti kesken, joten en vielä pääse tulemaan. 

Vihdoin aamu kuudelta Gemma tuli näkyviin tontin laidalla kulkevalle polulle. Hyppäsin aidan yli, Gemma päästi jo lähelle, mutta ei antanut vieläkään kiinni, naukui vain ja kehräsi: minulla on sinulle uutisia. Samassa puskasta tulee esiin oikein komea ruskean-harmaan raidallinen maatiaiskolli vai pitäisikö sanoa eurooppalainen. Siinä se kolli rintaansa röyhisteli ja häntäänsä korkealla kaarella kannatteli. Pariskunta lähti sitten kävelemään polkua pitkin tyynen rauhallisesti sulassa sovussa, kaikesta päätellen heillä on ollut oikein kiva yö. Gemma löntysteli edellä, kolli perässä ja minä sen perässä. Portille päästyään Gemma heitti vielä kaihoisan katseen kollin perään ja puikahti portin raosta sisään. Kolli jatkoi portilta matkaansa reippain itsevarmoin askelin, vähän vain taakseen vilkuillen. Sen koommin kollia ei ole näkynyt, mutta olihan hän jo hoitanut tehtävänsä.

Niin näytti Gemma mammalle sulhasensa ja oli selvästi ylpeä valinnastaan. Gemma ei halunnut mitään stadilaishurmuria, vaan oikein kunnon perisuomalaisen miehen, eikö olekin romanttista? 

Keskustelimme eläinlääkärin kanssa tilanteesta: Kemiallinen abortti olisi mahdollinen, mutta aika iso riski Gemmalle. Parempana vaihtoehtona lääkäri (Pohjola-Stenroos) piti , että Gemma synnyttää pennut ja hankkiudutaan niistä eroon syntymän jälkeen. No se ei taas minun etiikalle ja omalletunnolle oikein sovi. Yhtä arvokas näiden pentujen elämä on kuin puhdasrotuistenkin ja varmasti pennuille löytyisi myös oma koti.

Eniten minua huolestutti mahdollinen Fiv- ja FeLV- tartunta. Huolta tietenkin lisäsi se, että Mio oli myös astutettu kymmenen päivää aiemmin ja olisi mahdollista, että tauti tarttuisi myös Mion pentuihin. Epäilin myös sitä, että voiko pennut saada isältään tartunnan vaikka emo olisikin negatiivinen, mutta se ei kuulemma ollut mahdollista.

Tulin siis siihen lopputulokseen, että hoidan ja kasvatan Gemman puoliveriset pennut jos Gemman testitulokset ovat negatiiviset. Testausta ei kuitenkaan kannattanut tehdä heti sillä vasta-aineet eivät niin äkkiä muodostu. Jos testitulokset osoittautuisivat positiivisiksi Gemma olisi steriloitava ja pennut otettava saman tien pois. Sitten pitäisi miettiä minne kissa sijoitettaisiin, eihän sitä voisi terveiden siitoskissojen kanssa pitää.

Gemmalla on painoa tullut melkein kilo lisää, maha on pyöreä ja tisut punottaa ja pullottaa. Gemma on onnellisesti raskaana, tyytyväinen oloonsa, niin kuin antaisi ymmärtää, että lapset todella toivottuja rakkauden hedelmiä. Eihän niitä voisi millään ottaa Gemmalta pois.

Tänään siis kävimme Gemman kanssa Felinassa. Eläinlääkäri ei tuntenut palpoiden pentuja, epäili koko raskautta. Ihmettelin kovasti, koska mielestäni Gemma oli aivan selvästi raskaana, ei epäilystäkään. Lääkäri halusi katsoa ultralla ja kyllähän siltä kaksi pientä elämän alkua löytyi. Ja mikä onnellisinta Fiv ja FeLV olivat negatiiviset. Nyt voimme rauhallisin mielin odotella Gemman puoliverisiä, Pessiä ja Illuusiaa.

              {{{

18.8 Mio kävi sulhon luona Piikkiössä. Astutus ainakin onnistui, ans kattoo, saavatko pentuja aikaiseksi.
                                               {{{

14.8. Haiku kävi ultrassa Taikatassussa: Mitään ei näkynyt eikä kuulunut
                                                 {{{

16.7 Haiku on päivä päivältä käynyt innokkaammaksi, käytiin siis vielä kahtena päivänä sulhoa katsomassa, mutta ei sen valmiimpaa tullut. Yritystä kyllä riitti. Kahden kuukauden päästä odottelen valeraskautta, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku siemen olisi löytänyt oikeaan paikkaan.
                                          {{{

13.7. Harjoitukset käynnissä, Toffe ja Haiku ovat molemmat ensikertalaisia. Kolmena päivänä astuttu, mutta vähän sohinaksi on mennyt. Ainakin vielä huomenna yritetään.

Haikun sulhanen on siis
Karamell-In Presente Tonto (Toffe).
Ruskea valkoinen, silmät OK, kyynärät 0/0 . lonkat B/C, kilpirauhaset OK.
Toiveissa siis perronpentuja syyskuussa
                                          {{{

3.7 Nyt on tytöillä tilaa juosta ja uida.

Minulla taas aika kuluu rattoisasti remontin merkeissä.

1.7. Arvatkaa kuka saa tänään avaimet uuteen kotiin?
                                            {{{

22.6 Ha haa tänä juhannuksena emme käyneet eläinlääkäripäivystyksessä.
                                            {{{

7-8.6Todella mahtava näyttely viikonloppu. Molemmille päiville ilmoitin kolme kissaa, joista vain Thyra pääsi tuomarin pakeille asti ja sekin jäi kahdesti kakkoseksi.

 Karkki pääsi näyttelypaikalle, mutta hermo ei kestänyt. Kolme vuotta edellisestä näyttelystä oli kai liikaa. Karkki veti niin paljon pinnaa, ettei viety sitä olenkaan  arvosteltavaksi. Eli se Karkin näyttelyurasta.

Ainoa positiivinen asia viikonloppuna oli, että Gemman poika Ihme Ipana suoriutui hienosti ensimmäisestä näyttelystään. Ipana oli rauhallinen ja innokkaasti halusi tutustua uuteen ympäristöön. Sai tuomarilta upeat arvioinnit ja osasi käyttäytyä. EXI 1.

Sunnuntaina Fjalle Ralle (Veeti) jäi harmittavasti kakkoseksi. Tuomari kehui kovasti ja oli jo antamassa sertin sille, mutta tällä kertaa turkin kunto kuitenkin ratkaisi.
                                               {{{ 

5.6. Pesin Hymyn, kuivatessa karvaa lähtee ja lähtee. Hymy vaihtoi vuoden ikäisenä karvansa kerralla. Tyttö on kuin syöpäläisten uuvuttama, kolme neljäsosaa karvoista jäi saunan lauteille. Näyttelyt voi unohtaa alku kesästä.
                                               {{{

2.6. Lempiä kammatessa huomaan yllättäen, että sillä on mahassa pyöreä haava, joka on halkiasialtaan noin viisi senttiä (nahka revennyt). Ei muuta kuin kiireesti lääkäriin, kissa rauhoitettiin ja kymmenen tikkiä mahaan. Minulla ei ole harmainta aavistusta mistä haava on tullut, mutta todennäköisesti Lempi on sen johonkin repäissyt kiipeillessään omenapuussa. Näyttelyt voi unohtaa.
                      {{{

©Maria Skön
17.5. Ilmo-poika ensimmäisessä näyttelyssään Tampereella: Hienosti TP

                     {{{

4.5.Näyttelyssä Koski Tl:ssä. Ei hurraamista!

Tuomarina Arja Koskelo
Haiku: Erinomainen tyyppi, kaunis pää, liikkuu ryhdikkäästi. Tan väriä liikaa kuonossa. Lanne saisi olla pidempi. H

Riemu: Erittäin hyvän tyyppinen, miellyttävä pää, riittävä luusto, takakulmaukset saisivat olla selvemmät, rungon tulee vielä levitä, turkki ei vielä parhaimmillaan. Kaipaa kehätottumusta, jotta liikkeet tasapainottuisivat. Miellyttävä luonne. EH

Riemu ei malttanut alkuunkaan keskittyä, riuhtoi kehässä minne sattuu. Turkki oli kauhea räjähtänyt huopakasa ja tuomari sanoi vielä laihaksi.

Muuten näyttelyssä oli ihan mukavaa, aurinko paistoi täydeltä terältä ja jäätelö maistui. Tyttöjen kanssa päästiin vielä paikallislehti Auranmaan haastatteluun, kuvien kera. En vaan taida koskaan nähdä minkälainen juttu siitä tuli.

                         {{{                          

30.4
Kaikkea sitä vappuna sattuu,
tarjoukseni tästä talosta on hyväksytty.
Eli seuraava Hassunhauskapentue syntyy Vihdissä.

Nyt olisi  paritalon puolikas Klaukkalassa myynnissä!!!

28.4.
No ei tullut Thyrasta vielä Europa premioria, mutta saipa uransa ensimmäiset EX 2.

Mio sai naimaluvan, vaikka jäikin kakkoseksi. Tyttö astutetaan seuraavista juoksuista ehkä 2-4 viikon päästä tai sitten joskus kun juoksee.

Hymy sai molempina päivinä hienosti sertit.

                                                {{{
 

14.4. Helmi lensi Joensuuhun Hurma Harrin kaveriksi. Sisarukset tulevat hyvin juttuun, Helmi kuulemma pitää komentoa, niin kuin naisten kuuluukin.

                                                 {{{

10.4.
Työpäivän jälkeen lähdimme koirien kanssa kolmeksi tunniksi  metsään ja lenkin jälkeen jouduin suihkuttamaan ja rassaamaan koirien turkeista risuja ja havuja tunnin verran. Ihmekös tuo jos tuntuu ettei aika riitä mihinkään.  Kaiholla muistelen aikaa kun oli vielä lyhytkarvaisia koiria.
 

Mutta JEE, helpotusta on tiedossa. Elokuussa jään vuodeksi vuorotteluvapaalle.
                       {{{

Luvassa perronpentuja syksyksi

31.3.08
Haiku kävi silmälääkärissä:
PHTVL/PHPV vasen silmä 1 (sikiöaikaisia verisuonten jäänteitä linssin takana, asteikolla 0-6, 1 aste on lähinnä kauneusvirhe) muuten terveet silmät
AA-lonkat, 0-kyynärät, kilpirauhasarvot normaalit, TGAA neg
Näyttelyistä 1 vara-serti

Nyt on siis sulhanen haussa

             {{{

28.3.08
Buli -Veli-Bo 5 v.
Paljon onnea myös sisaruksille
Bianalle, Pinkulle ja Pipalle

            {{{

27.3.08
Thyra
8.v

            {{{

29.2.08
Lempi sterilisoitiin