Toivokaa R-pentue
                                                                 s. 29.7.2009
                                             Vanhempien tiedot

Etusivu

Pennut ovat tässä kolmekuisia.

Toivokaa Ripaus Romantiikkaa

Toivokaa Roihuvaa Rakkautta

Toivokaa Rehtiä Rohkeutta

Toivokaa Reipasta Rytmiä

Toivokaa Rentoa Rientoa

Koitan laittaa lisää pentukuvia vielä tänään tai huomenna, mutta kerronpahan nyt tärkeimmät uutiset. Marikalla ei siis ollut aikaa tulla pentuja kastomaan ja hän päätti viimein ettei otakaan pentua.

Eli nyt olisi molemmat tytöt vielä vapaana. Isolle tytölle haluan jättää jalostusoikeuden ja toivon että ostaja asuu lähiseudulla.

Pentujen nimiä en vieläkään julkaise. Onpa lopullisten päätösten teko vaikeaa, mutta toisaalta lopunikää pennut nimiänsä kantavat, eli kannattaa miettiä.

Pennut voivat hyvin ja kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia. Riemu syöttää pentuja vielä epäsäännöllisesti, mutta yleensä vain hetken ja senkin seisaallaan. Ne ovat saaneet lisää liikkumatilaa, nyt pennuilla on käytössä oman boksinsa lisäksi kylppäri, eteinen ja keittiö. Pennuilla olisi vielä kova tarve  laajentaa reviiriään, mutta eipä niiden nyt tarvitse olohuoneen parketille päästä.

Pikkutytöstä on kehittynyt aika topakka pakkaus, ei enää kyhjötä nurkassa. Ei tästä tytöstä tullutkaan pentueen vaatimattominta.

Hertta on herttainen hännän heiluttaja, tullut ehkä vähän äitiinsä. Intoa riittää, mutta riittääkö aina kärsivällisyyttä.

6pp:ssä on selvästi montöörin vikaa, aina tuntuu olevan joku paikka tutkittavan ja "korjattavana".

Paljon on kehitystä tapahtunut viikossa. Bio-sensor ohjelma saatiin päätökseen, toivottavasti siitä on pennuille elämässään hyötyä. Varpaan välin kutittaminen tuntui kaikista mukavalta, selällään oli oli ehkä hankalinta.
Vas. ylhäällä Pikku tyttö, Rusko, Iso tyttö ja alhaalla Hertta ja 6pp

Pennut syövät jo paljon, ne imevät hetkessä Riemun tisut tyhjiksi. Riemulla taas on aina nälkä ja kokoajan jano. Maito on onneksi hyvin riittänyt. Tänään pennut saivat ensimmäisen ateriansa. Hienosti kaikki söivät, vaikka sotkuista touhua se oli.

Tänään iltapäivällä aurinko paistoi lämpimästi  ja päätin viedä pennut ensi käynnille ulos. Olimme ulkona vain muutaman minuutin, mutta kyllä se oli jännittävää.
6pp ja Hertta olivat porukan reippaimmat

Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen lapsukaisilla. Ajattelin tänään julkaista pentujen viralliset nimet, mutta taidan sittenkin vielä vähän hioa nimiä.

Pentujen silmät ovat osittain auki ja kovasti ne yrittävät tähyillä maailmaa silmäkulmistaan. Jalat kantavat jo aika hyvin, mutta mahalleen muksahduksia sattuu yhtenään. Riemu on ottanut jo vapaan kasvattajan roolin. Yöt se viettää kyllä aika tiiviisti pentujen kanssa, mutta päivällä on mukavampi olla ulkona. Kyllä se toki säännöllisesti käy pentujaan syöttämässä ja pissittämässä, mutta ei mitään ylimääräistä hössötystä.

Ritakin uskaltautuu hieman kurkkimaan pentulaatikkoon.

Hertta

Ruskea on vähän väsyksissä

Iso tyttö

Pikku tyttö

Eläinlääkäri (Nina Junnonen) kävi tänään meillä kotona antamassa todistukset töpöhännistä. Samalla hän tarkasti ja kuunteli kaikki pennut. Kaikki olivat terveitä ja reippaita, eikä huomauttamista ollut. Riemu otti vierailun hyvin rauhallisesti, katsoi vain vierestä kun pentuja käsiteltiin. (meinasi vain lääkärin eväät syödä laukusta)

Kahdella pennulla on toisessa takajalassa kannukset. Juttelin kannuksista jo aiemmin Ninan kanssa ja hän oli sitä mieltä, ettei niitä kannata lähteä tässä vaiheessa poistamaan. Eläinlääkärit eivät niitä enää mielellään  pieniltä pennuilta  poista. Toimenpide on kuitenkin aika kivulias ja stressaava, koska pientä pentua ei voi rauhoittaa eikä kipulääkettäkään oikein voi antaa. Itse en kannuksia ruvennut poistamaan, sillä ainakin toisella kannus on rustolla kiinnittynyt. (sakset oli kyllä jo kädessä). Kennelliiton nykyisten ohjeiden mukaan kannuksia ei pitäisikään poistaa ja näyttelyssä kannukset eivät  saa vaikuttaa arvosteluun.

Puhuttiin Ninan kanssa myös elvytetyistä pennusta, hän vain totesi, että kannattaa yrittää elvyttää pitkäänkin ja reippaasti. Hän on kuulemma itse elvyttänyt   keisarinleikattua pentua jopa kymmenen minuuttia ja koira on selvinnyt ilman vaurioita.

Pennut ovat vielä pieniä tuhisevia mönkijöitä. Silmät eivät vielä ole avautuneet, eivätkä ne taida vielä mitään kuulla, mutta nutisten ne ryömivät emonsa luo kun se hyppää pentulaatikkoon.  Tein pentulaatikosta tarkoituksella melko ison, noin neliön suuruisen. Kun laatikossa on tilaa joutuvat pennut jo pienestä pitäen  käyttämään enemmän lihaksiaan tisille ryömiessään.

Olen myös aloittanut pennuille 3 vrk iässä Bio-sensor ohjelman. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ohjelmasta, mutta ei siitä varmastikaan haittaa pennuille ole. Hauska nähdä, miten pennut päivä päivältä ottavat rennommin käsittelyn.

Pentujen painot eilen 6PP 638g, pikkutyttö 384g, Hertta 542g, ruskea poika 436g ja iso tyttö 670g.  Pikkutyttö yrittää kovaa vauhtia saada isompiaan kiinni, paino nousee jopa 50g päivässä.

Tässäpä vähän kuvia meidän pikkuisista. "työnimet" ovat vielä käytössä.
Pennuilla oli syntyessä aika suuret painoerot ja on edelleen. Kaikki tosin kasvat omaa tahtiaan ja ovat reippaita. Pikkutytön paino laski vielä synnytyksen jälkeisenä päivänä, se ei jaksanut imeä tarpeeksi ruokaa.  Annoin sille yhteensä kolme kertaa, kahtena päivänä letkuttamalla koiranmaidonvastiketta,  8-10 ml kerralla ja johan lähti paino nousemaan. Paino on noussut viime päivät 30-40g ilman lisäruokaa. Joskus pennut vaan tarvitsevat pienen lisäpotkun.

Riemukin on pikkuhiljaa sopeutunut äidin rooliin, alussa se ei oikein ymmärtänyt pentujaan pissattaa eikä kakattaa, mutta nyt sekin jo sujuu. Riemu imettää ja hoitaa pennut hyvin, tosin se haluaisi että olisin seuraneitinä sen vierellä koko ajan. Se käy aina välillä hakemassa minut pentulaatikolle ja tuntuu sanovan: katso nämä ovat minun pentuja, haluaisitko myös sinä hoitaa niitä? Hoidetaan yhdessä. Ai että, miten onnellinen Riemu on kun kömmin laatikkoon ja jään sinne Riemun seuraksi.

Syntymä paino 247g, 5 vrk 448g

Syntymä paino 170g, 5 vrk 326g

Syntymä paino 278g, 5 vrk 533g

Syntymä paino 170g, 5 vrk 258g

Kirjoitanpa nyt sen synnytyskertomuksen jonka lupasin. Voimia olen ehtinyt kerätä muutaman päivän joten eiköhän se jo onnistu. Voin sanoa että se oli elämäni synnytys, toivottavasti ei toista tällaista enää kohdalle satu.

28.7 viiden aikaan iltapäivällä Riemun lämmöt laski alle 37 asteen. Arvasin että rankka yö oli tulossa. Riemu tosiaan valvotti koko yön hetken makasi paikallaan ja sitten taas ympäri taloa.

 Aamu viiden aikaan alkoivat sitten synnytyspoltot, Riemu ähisi ja tuhisi ja ponnisteli reilun puolituntia synnytys laatikossa. Sitten Riemu pyrki pihalle, päästin sen ja menin itse perässä, sinne se kyykistyy nurkan taakse pissausasentoon ja pulautti ohimennen ensimmäisen pentunsa maahan ja juoksi sisälle. Minä hain pennun ja tuon sisälle Riemulle, se ei ole pentua näkevinäänkään. Minä kuivailen, putsailen ja lämmittelen, virkeä poika näyttää olevan.

Toisen pennun Riemu synnyttää laatikkoon. Poistan kalvot, ja puhdistan suun, mutta pentu näyttää jotenkin heikolta. Riemu innostuu syömään istukan, mutta muuten ei ole kiinnostunut. Pennut kuivattelevat lämpötyynyn päällä ja Riemu pyörii edestakaisin. Hetkeksi se rauhoittuu ja saan pennut vähäksi aikaa tisuille, toinen pentu ei pysty syömään.

Kolmas pentu syntyy taas laatikkoon, synnytys käy aika normaalisti, Riemu jo vähän putsaakin pentua ja syö istukan, katkaisee napanuoran, minä tosin enimmäkseen kuivailen. Virkeä pentu vaikka pieni onkin.

Supistelut alkoivat taas ja Riemu ponnisteli jonkin aikaa. Supistukset loppuivat ja Riemu halusi taas ulos, no tyhmyyttäni päästin sen ja eikös taas pusikkoon "pissalle" ja lapsi pihalle. Nyt syntyi yhteen kasaan kuollut nekroottinen pentu ja perään toiseen paikkaan elävä reipas pentu. Taas kiikuttelen pennun sisälle putsaan ja kuivaan lämmittelen. Riemu rauhoittuu hetkeksi ja imettääkin pentuja jonkin aikaa, polttojen saattelemana.

Riemu pyrki taas pihalle, edellisestä viisastuneena en sitä tietenkään päästä. No Riemu painui toiselle ovelle ruikuttamaan. Sillä välin yritän pitää pennut lämpimänä ja saada toisena syntyneen pennun virkoamaan, se vain haukkoi henkeään ja uikuttaa. Riemu palasi muina naisina eteisestä pentulaatikolle lelu suussa, arvasin että jotain on eteisessä tapahtunut. Sieltähän löytyi taas yksi pentu kaikki kalvot päällä ja istukka vieressä. Sitä taas putsaillaan, riemu jo vähän auttaakin. Kun poika saadaan tissikuntoon, keskityn taas kakkos tyttöön. Sen kunto vain huononee, pentu on jäykkä ja kääntää päätään taakse, vingahtelee haukkovan hengityksen tahdissa, imeä se ei osaa eikä pysty. Tajuan, että minun on se lopetettava, en voi odottaa eläinlääkärille pääsyä, kun synnytyskin vielä on kesken.

No pentu pääsi koirien taivaaseen, mutta Riemupa oli sillä välin pulauttanut yhden pennun olohuoneen lattialle, taas kalvojen sisällä ja istukka vieressä.
Tämä pentu olikin ihan hengetön ja katsoin että se on tyttö, ajattelin että tämän on pakko herätä, tätä ei päästetä koirien taivaaseen. Siispä suun putsausta, ravistelua, pistän neulalla nenän akupisteeseen, tyttö jo vähän liikutti suuta. Sormella sydän hierontaa, varovasti puhaltaen ilmaa keuhkoihin. Neulan pisto akupisteeseen, pennun heiluttelua kämmenten välissä isolla kaarella pää alapäin. Herää, herää, HERÄÄ. Taas vähän ilmaa keuhkoihin ja sydän painallusta ja tyttö hengittää, se HENGITTÄÄ. Ensin vähän vaivalloisesti haukkoen ja sitten pääsee rääkäisy ja alkaa mönkiminen. Tämä tyttö oli siis pentueen suurin ja kasvaa nopeinten, eikä tietoakaan alun hankaluuksista.

Emo ja pennut voivat nyt hyvin.