|
Kissan leukoosi,FeLV
Kissan leukemiavirus (FeLV) kuuluu retroviruksiin joka leviää kahden yksilön välisessä kontaktissa tai emolta pennulle. Virusta erittyy kaikista eritteistä, mutta sylki on tärkein levittäjä. Leukoosille ovat erityisen alttiita pennut joiden immuniteetti on vasta kehittymässä, sekä vanhat ja heikot yksilöt. Leukoosivirus ei ole kovin kestävä kissan ulkopuolella, optimaalisissakin olosuhteissa se säilyy tartuttamiskykyisenä vain joitakin tunteja. Joten kuivunut sylkipisara ei muodosta tartuntariskiä. Tartunta edellyttää melko läheistä ja pitkää kontaktia (kissat nuolevat toisiaan tai käyttävät yhteistä hiekkalaatikkoa). Tartunnan saaneista kissoista osa jää pysyviksi kantajiksi. Suurin osa kissoista kuitenkin paranee tartunnasta, mutta ennen paranemistaan ne erittävät virusta. Leukoositartunta aiheuttaa tavallisimmillaan ohimenevän lämmönnousun ja imusolmukkeiden suurentumisen. Verenkuvassa voidaan todeta valkosolujen määrän vähenemistä ja anemiaa. Kissan immuniteetti reagoi tavallisesti noin 1-16 viikon kuluessa tartunnasta tuottaen vasta-aineita jotka suojaavat uusilta tartunnoilta. Kaikki kissat eivät kuitenkaan tuota vasta-aineita, näillä virus lymyilee elimistössä ja erittyen jatkuvasti muodostaen tartuntariskin muille kissoille (krooninen kantajuus). Virus voi myös piileskellä elimistössä ilman jatkuvaa erittämistä (latentti infektio). Leukoosin kuuluvia löydöksiä ovat mm. anemiat, veri- ja luuydinperäiset kasvaimet, lisääntymisongelmat ja hermosto-ongelmat. Krooniset kantajat saattavat olla täysin oireettomia, mutta lopulta niiden vastustuskyky uupuu ja ne menehtyvät keskimäärin noin 3 vuoden kuluttua. Leukoosia sairastavan kissan oireet vaihtelevat suuresti. Tähän vaikuttavat yksilön ikä, vastustuskyky ja muut mahdolliset sairaudet. Myös viruksen kanta, infektoiva annos ja altistumisen pituus vaikuttavat oireiden laatuun. Leukoosiin ei ole parantavaa hoitoa, hoitona vain on oireenmukainen hoito. Leukoosirokotetta on kehitelty, mutta niiden antama hyöty on ollut vielä kyseenalainen. Kissat tulee testata säännöllisesti, erityisesti jalostukseen käytettävät kissat ennen jokaista astutusta. Myös kissalaan tuodut uudet kissat ja usein näyttelyssä käyvät kissat tulee testata. |
|
|
|