Mion pentupäiväkirja
s. 20.10.08

Lauantai aamuna sitten lähti viimeinen tyttö maailmalle, tosin vain Helsinkiin saakka.
Jildalle on avattu nettipäiväkirja, ehkä pääsemme sitä seuraamaan jatkossa.

Eilen sitten lähti Joika eli Alma kehräilemään uuteen kotiin Siuntioon.

Jildan silmä on jo aivan kunnossa, onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Janda lähti tänään Kuopioon.

Sivuoireita ei rokotuksesta tullut, mutta yllättäen illalla Jildan oikean silmän alus turposi. Ei se hirveän huolestuttavalta näyttänyt, joten en lähtenyt sitä yötä vasten päivystykseen viemään. Aamulla pahin turvotus oli jo laskenut, alaluomesta löytyi pieni kynnen jälki. Soitin kuitenkin Kirsille ja sovimme että jos tilanne pahenee tai silmä ei ala parantumaan lähdemme. silmää näyttämään.

Niin se aika vaan rientää, ensi viikolla tytöt ovat jo luovutusikäisiä ja lähtevät uusiin koteihinsa. Silti vielä välillä hiivitään äidin tisuille. Taitaa siellä serkkupoikakin pohjimmaisena olla

Jilda on varsinainen sylivauva, aina kun tilaisuus tulee, se tunkee syliin, välillä ei suostu pois lähtemäänkään, vaan sitä pitää roikottaa sylissä pitkin huushollia. Jilda on myös porukan rennoin tyyppi sitä saa roikottaa miten päin vaan. Hieman se on ennakkoluuloinen uusille ruuille, mutta kun suostuu maistamaan niin syö reippaasti.  Painoa neidille on kertynyt jo 1304g

Janda on meidän hurmuri, suloin pörröinen nallekarhu. Janda harvemmin nukkuu öitä minun sängyssä, eikä se omaehtoisesti pyri syliin. Mutta kun sen ottaa syliin niin se viihtyy siinä. Jandalla on yleensä kova meno päällä, aina touhuamassa ja leikkimässä. Syömään se on aika hidas ja jää aina viimeiseksi ruokakupille. Toiset ovat menneet hieman painossa jo ohi. Janda painoi tänään 1209g

Meno on kova  nykyään täällä. Serkukset viihtyvät hyvin yhdessä. Päivät yleensä vietetään kissahuoneessa: painitaan, kiipeillään, riehutaan ja juostaan, hypitään ja pompitaan. Yöksi yleensä koko konkkaronkka rauhoittuu  minun makuuhuoneeseen. Äidit sompaavat siinä välissä.

Äideillä on yhteinen hoitovastuu pennuista. Pennut eivät varmasti enää tiedä kuka on oikea äiti. Tissiä imetään siltä joka sattuu lähempänä olemaan. Gemma on ollut viime aikoina ehkä pikkuisen useammin imetysvuorossa sillä Miolla on juoksu, eikä se oikein jaksa keskittyä pentuihin

Joika ei enää huuda joka välissä, kiipeilee aina syliin kun tilaisuus tulee. Jilda on maailman matkaaja, se on aina tutkimassa jotain uutta ja mielenkiintoista. Viettipä yhden yön serkkupoikien luona makuuhuoneessa. Mio-äiti oli aamulla kovin huolissaan ja raahasi tytön takaisin kissahuoneeseen kovan läksytyksen kanssa.

Lähetin rekisteröintipaperit InCatiin. Viralliset nimet ovat siis:
Joika Juulia RAG a, Jilda Joanna RAG a 04, Janda Jolanda RAG n.

Pentuja ei kerta kaikkiaan kiinnosta muu kuin äidinmaito, syömään opettelu on työlästä. Pidin ruokailuharjoituksista kolme päivää paussia, jospa ruoka alkaisi sinä aikana maistua, mutta ei. Kai Miolla on niin paljon hyvää maitoa, ettei mikään typerä Hill'sin AD maistu miltään. Janda ehkä vähän alkaa kiinnostua ruuasta.
 

Hiekkalaatikkoa pennut osaavat kyllä käyttää, pieniä pissakökkäreitä löytyy monta päivässä.
Pentue on aika rauhallinen. Mio ilmeisesti pitää lapsensa hyvin kurissa, kun eivät vielä uskalla  kissahuoneesta pois tulla.
Jilda on uteliain, se koluaa kaikki nurkat ja kiemurtelee portin alta, mutta ei sekään uskalla kauemmaksi lähteä. Joika on edelleen kovaäänisin, nyt se tosin huutaa kun se haluaa  huomiota, eikä enää kun ottaa sen syliin. Janda on muuten vaan suloinen hurmuri.

Viikonloppuna tytöt saivat ensimmäisen matokuurin .

Nyt opetellaan syömään muutakin kuin äidinmaitoa. Aloitimme tiistaina yhdellä millillä kissanmaidonvastiketta, eilen saivat löysää AD:tä ruiskulla ja tänään ovat saaneet jo kahdesti. Eivät hirveästi pistä vastaan, mutta eivät vielä riemulla syökään. Kunhan nieleminen rupeaa onnistumaan tytöt saavat ensimmäisen matokuurin.

Pennut pääsevät joitakin kertoja päivässä pois aitauksesta, ne ovat innoissaan, mutta äiti on kovin huolestunut. Huutaa, kurraa, kehrää ja yrittää saada tytöt takaisin karsinaan. Parin päivän päästä niiden täytyy jo antaa liikkua vapaasti kissahuoneessa, Mion sydän varmaan särkyy.

Kävely harjoitukset ovat alkaneet. Vaihdoin pennuille isomman laatikon, missä ne pystyvät paremmin harjoittelemaan. Puna ja Sini kävelevät jo melko reippaasti, vaikka askel onkin vielä  horjuva. Kelta  on hieman jäljessä muista, se ei vielä kunnolla saa takapuoltaan ylös, mutta perässä tulee kovaa vauhtia.

Mio-emokin alkaa rauhoittumaan, uskoo jo, että pennut pärjäävät hetken ilman vierihoitoa, kävi eilen jopa ulkona.
 

Hienosti menee, pennut kasvaa 20-30 g päivässä.  Sini näyttäisi olevan ruskea colourpoint, muut ovat ainakin toistaiseksi vaaleampia.
 Mio on  hyvin reviiritietoinen, se ei päästäisi toisia kissoja kissahuoneeseen edes vessassa käymään. Lähinnä ongelmia on Gemman ja Rampen kanssa. Laitoin  hiekka-astia myös välihuoneeseen, toivottavasti rauha nyt säilyy. 5vrk kuvat hieman epäonnistuivat, laitoin ne  kuitenkin esille.

Keltaisen tytön paino ei nouse, muuten tyttö on pirteä ja liikkuvainen. Nähtävästi sillä ei ole voimia imeä kunnolla. Tisun löytäminenkin on ajoittain vaikeaa, vaikka ei ryysistä maitobaarissa olekaan. Tänään puolenpäivän aikaan se sai ensimmäisen annoksen kissanmaidon vastiketta letkutettuna. Heti alkoi imuun tulla tehoa. Illalla tyttö sai vielä toisen annoksen lisämaitoa, eiköhän paino jo lähde korjaantumaan.

Aamulla

Viime yönä Mio synnytti kolme reipasta ragdoll-vauvaa. Yksi poika ja kaksi tyttöä.

Supistelut alkoivat kymmenen jälkeen illalla ja ensimmäinen pentu, 110g painava poika syntyi klo 00.05 (sai häntäänsä punaisen värin). Ponnistelut kestivät sen verran kauan, että Mion "ottovanhemmat" Thomas ja Mariakin ehtivät hyvin paikalle Mion tueksi. Toinen pentu, 105g painava tyttö,  syntyi klo 01.15 (keltainen) aika pienin ponnistuksin. Kolmas pentu, 108g painava tyttö, syntyi klo 01.48  (sininen).

Synnytys sujui oikein mallikkaasti, vaikka ensimmäistä pentua saatiinkin kauan odottaa. Mio jaksoi ja ehti hyvin hoidella ja kuivailla pennut, kun välit olivat pitkiä. Pennut ovat hyvän kokoisia ja reippaita, oma tisu löytyi jokaiselle ja halu imemiseen on kova. Melko kovaäänisiä veijareita ovat, heti tulee piippausta jos aisat eivät ole tolallaan heidän mielestä.

Aamulla kaikilla oli mahat pulleina ja painoa oli Punalle ja Sinille  tullut jo 10g, Kelta ei ollut saanut imettyä kuin 2g, mutta kyllä se varmaan saa toiset kiinni, ikäähän sillä oli vasta kahdeksan tuntia.

Mio on siirtynyt synnyttäviennaistenosastolle. Muita synnytysoireita ei vielä näy, mutta Mio ei suostu enää tulemaan pois pentukopasta. Ajattelin, että Mion olisi hyvä synnyttää tuossa pikku välihuoneessa, koska se on minun makuuhuoneen vieressä, mutta  nyt Mio ei päästä koiria lähellekään vaan käy niiden päälle kuin yleinen syyttäjä. Ehkä pentukoppa olisi parempi siirtää tuonne kissahuoneeseen, jos Mio vaan antaa siirtää. En meinannut saada edes lakanoita suoristettua,  kun se ei suostu kopasta hievahtamaankaan.

Tänään tasan 9 viikkoa ensimmäisestä astumisesta. Mio on rauhallinen, ei ole vielä alkanut etsimään pesäpaikkaa. Tänään tosin kiehnää ja pyörii niin kuin olisi juoksussa, mutta eiköhän  tuo nyt kumminkin raskaana ole. Luultavasti synnytys menee ensiviikon puolelle. Annan Miolle vielä Axilur kuurin ennen synnytystä.

Mio liikkuu jo koko talossa ja ulkoilee tarhassa muiden mukana. Toiset kissat antavat Mion olla rauhassa. Buli ja hoitoon tullut Hymy-sisko yrittävät vähän jo kaveerata.
Mio on mahdottoman kova kehräämään ja naukumalla kerjäämään huomiota. Sen lempi paikka tuntuu olevan keittiöpöydällä Hesarin päällä.

Painoa Miolle on tullut lisää vain noin kilon verran, maha ei näytä kovin suurelta, luultavasti pentuja tulee korkeintaan 3-4, mutta eihän näistä koskaan tiedä.

Muutamassa päivässä Mio on sopeutunut uuteen kotiin. Aika hanakasti pitää puoliaan, ei anna toisten kissojen hyppiä silmille. Toiset kissat lähinnä välttelevät Mioa, eivätkä juurikaan noteeraa sitä.

Mio tuli meille eilen odottelemaan synnytystä. Kaikki oli Miosta aluksi vähän pelottavaa, ensimmäinen vuorokausi meni kissojen huoneessa, (minne koirilla ei ole asiaa). Pikkuinen kyyhötti vain omassa boksissaan.