Gemman  puoliveriset

      Mion pentupäiväkirja

Kuvat suurenevat klikkaamalla

Taas se päivä koitti, viimeinenkin lapsi lähti uuteen kotiin. Pessi pääsi Hassunhauska Esko Eevertin kaveriksi Laukaaseen. Pessi oli nukkunut hienosti koko pitkän kotimatkan.

Nyt on koltiaiset jääneet kahdestaan. Luonne-erot korostuu kun tytöt ovat lähteneet. Illi on rauhallinen ja harkitseva, katselee ja miettii: Alkaiskohan, pitäisköhän, no jos nyt sitten vähän.

Pessi taas on joka paikassa suuna päänä ensimmäisenä.
Minä, minä, minä haluun, se kuuluu minulle, anna tänne. Minä tulen täältä, minä menen tänne. Hei nyt leikitään.

No huh huh, taas ollaan yhdestä sairaudesta selvitty. Viime viikolla pojat saivat Axilur matokuurin niin kuin serkkutytötkin. Illille lääke vaan ei sopinut. Se voi huonosti, oksenteli ja ripuloi, lopulta ruokakaan ei maistunut. Lauantaina täytyi lähteä kiikuttamaan sitä päivystykseen Mevettiin. Siellä Illiä nesteytettiin ja se sai antibiootti pistoksen. Lääkäri sanoi, että muutamia muitakin samanlaisia tapauksia on syksyn aikana tullut vastaanotolle, mutta korosti että Axilur on edelleen hyvä lääke ja sitä voi huoletta käyttää, joillekin se vain ei sovi.
Seuraavana päivänä piti Illille antaa suunkautta nestemäinen antibiootti, sain kyllä lääkkeen Illin suuhun, mutta kissa alkoi kuolaamaan ja suusta pursui vaahtoa, luulen että suurin osa lääkkeestä tuli ulos. Eipä auttanut muu kuin  ajaa taas Mevettiin hakemaan uudet lääkkeet. Nyt Illi on jo melkein entisellään, ehkä hieman tavallista vaisumpi, mutta ajoittain meno on jo kovaa.

Pojista on tullut aika velikultia, ne pistävät vauhtia myös tyttöihin, mutta osaavat ottaa myös elämän rennosti.

Illi Pilli on edelleen oma itsenäinen persoonansa. Se osaa nauttia takkatulesta ja hakee muutenkin mukavimman ja rauhallisimman makuupaikan. Pikkuhiljaa se alkanut viihtymään hetken sylissäkin. Leikkimiseen ja peuhaamiseen riittää energiaa, kunhan vauhtiin pääsee, mutta Illi tuntuu aina olevan pikkuisen myöhässä ja jäljessä toisista. Illi haluaa heräillä rauhassa, onneksi sen ei  tarvitse aamulla lähteä töihin.
Painoa pojalla on tänään  1025g. Ruoka maistuu ja kuivamuonaakin raksuttelee kovasti.

Mion ja Gemman välillä alkuaikojen riidoista ei ole enää  tietoakaan . Ruokakin maistuu nykyään hyvin molemmille ja sitä kerjätään yhteistuumin suureen ääneen. Yhteistyö on voimaa.

Meidän peräkamarinpojat ovat päässet liikkeelle. Osaavat jo käyttää hiekkalaatikkoa ja syövät lautaselta yhtä hyvin kuin serkkutytötkin. Tytöt tykkäävät pojista, ilmeisesti niistä on kivaa kun pojat ovat pienempiä ja vähän kömpelömpiä, niitä on mukava höynäyttää.

Nämä Gemman rakkauspennut ovat olleet kovin kysyttyjä, niitä olisi mennyt moninkertainen määrä. Molemmat pennut ovat siis varattuja.

Olen muuten tehnyt kissaliitolle ilmoituksen vahinkopentueesta, niin kuin asiaan kuuluu, eli enää ei kannata tehdä "ilmiantoja".

Nämä peräkamarinpojat ovat kolmeviikkoisia ja vasta nyt alkavat hieman liikkua. Askel on vielä kovin tutiseva ja mielellään lysähdetään istumaan, mutta kai niistä oikeita kissoja vielä tulee, kunhan saavat ikää lisää. Painoa ainakin on tullut reippaasti Illi painaa 416g ja Pessi 468g

Pesätilanne taas rauhoittunut. Gemma piti pesää komerossa pari vuorokautta, sitten siirsin pesän takaisin vanhalle paikalleen sängyn viereen. Gemma tyytyi pesäpaikkaan kun laitoin kattoon vähän lisää suojaa. Riemu edelleen rientää paikalle jos laatikosta kuuluu enemmän vikinää.

Gemma päätti vaihtaa pesän paikkaa ja raahasi pennut vaatekaappiin. Toisen pennun Gemma pudotti matkalla lattialle, pennulta pääsi kova huuto ja siitäkös meidän Riemu-varaäiti "riemastui". Pienessä paniikissa Riemu vahti pentuja, se uikutti nenä kiinni pennuissa, eikä se luottanut  yhtään Gemman kykyyn huolehtia pennuista. Gemma kehräsi kovaan ääneen toisella puolella pentuja, eikä se ollut yhtään  vihainen Riemulle, eikä yrittänyt ajaa sitä pois. Minä taas en oikein luottanut siihen, että Riemu osaisi olla tarpeeksi varovainen pentujen kanssa. Joten siirsin pennut pentukoppaan ja kopan toiseen komeroon. Toistaiseksi rauha maassa, Gemma tyytyi uuteen sijoituspaikkaan ja Riemukin rauhoittui.

Tänään syntyi kaksi pientä hurmaavaa mönkiäistä. Melkein koko päivä siinä meni. Yhdeksän jälkeen aamulla Gemmaa ei olisi  saanut jättää hetkesikään yksin, se oletti minun päivystävän pentulaatikon vieressä. Jos lähdin pois huoneesta Gemma tuli huutaen perässä: et voi jättää minua, synnyttävää naista. Siinä sitten kirjaa luettiin ja Gemman kanssa seurusteltiin.
 

Gemma sai viikonloppuna matokuurin, nyt sitten vaan odotellaan synnytystä. Gemma ulkoilee vielä tarhassa, mutta ruokahalu on vähän vähentynyt. Se viettää aikaa ja petailee kovasti pentulaatikossa, mutta supistuksia, eikä muita synnytysoireita ole vielä näkynyt. Muutaman päivän sisällä ehkä jotain tapahtuu.

Gemma se vaan kasvattaa mahaansa, toissapäivänä se painoi 5750g, eli painoa on tullut melkein kaksi kiloa odotusaikana. Tiedä häntä montako pentua tulee, lääkäri näki vain kaksi, mutta mahasta päätellen tulee ainakin 4-5. Ensi viikollahan sen sitten näkee.

Gemma se ottaa rennosti. Enimmäkseen makailee, mutta ruoka kyllä maistuu. Noin kymmenen päivää laskettuun aikaan.

Gemma on voinut  loistavasti koko raskauden ajan ja on ollut hyvin tyytyväinen oloonsa. Ruoka maistuu ja muutenkin Gemma on reipas ja pirteä. Ultrassa näkyi siis vain kaksi pentua, mutta mielestäni Gemman maha on aika iso, eli saattaa sieltä enemmänkin pentuja tulla. Pennut syntyvät lokakuun viimeisellä viikolla, eli parin viikon päästä.

3.10

Gemmalle on siis tulossa puoliveriset pennut, hän itse tahtoi valita sulhasen, mikä minä olen luonnon valintaa vastaan taistelemaan. Voisihan pennut tietenkin lopettaa syntymän jälkeen, mutta minusta ei ole siihen ja uskon kyllä että hyvä koti löytyy näille puoliverisillekin.

Gemmalla oli  sulhanen valmiiksi katsottuna ja jalostustestit tehtynä ja kaiken piti olla kunnossa perheenlisäystä varten, mutta Gemma halusi toisin. Isänä pentueella on espoolainen ruskean-harmaan raidallinen maatiaiskolli. Lisää Gemman seikkailuista voit lukea sattuu ja tapahtuu sivulta. Fiv ja FeLV testi on otettu ennen karkureissua ja  noin kuusi viikkoa sen jälkeen, molemmilla kerroilla näytteet olivat negatiiviset.