Kuriilien bobtailin luonne ja käytös

Kuriilien bobtailin villi ulkonäkö ei kerro totuutta kissan luonteesta. Bobbarit ovat viisaita, ystävällisiä ja lempeitä hassuttelijoita jotka rakastavat niin ihmisten, kuin muiden eläinten seuraa. Bobbarit ovat hyvin sopeutuvaisia ja viihtyvät yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin maallakin. Ne eivät hevin hermostu, vaan suhtautuvat tyynen rauhallisesti ja uteliaasti kaikkeen uuteen, mikä tekee niistä erinomaisia näyttelykissoja.

Monia kissoja sanotaan koiramaiseksi, itse en sanonnasta oikeastaan pidä, mutta täytyy myöntää että bobbarit ovat koiramaisia. Kun Rita-bobbari  oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä, se ei viihtynyt häkissään ollenkaan. Sille täytyi ostaa valjaat jotta sitä pystyi taluttamaan pitkin näyttelysalia ja kissa hyppi kulkiessaan vieraiden ihmisten syliin, ei tietoakaan pelosta tai arkuudesta. Tosin vanhempana käytös on ollut vähän hillitympää.

Kotioloissakaan bobbarit eivät yleensä aristele vieraita ihmisiä, vaan hakeutuvat heidän seuraan siliteltäväksi. Bobbarit ovat uskomattoman sopeutuvaisia ja ne ottavat elämän sellaisena kun se tulee. Ne hyväksyvät elintilan muutokset silmiään räpäyttämättä. Bobbarit tuntuvat luottavan ihmisiin, joten hoitotoimetkin sujuvat yleensä ongelmitta. Eläinlääkärireissut ja näyttelymatkat ne ottavat riemastuttavina seikkailuina.

Bobbarit ovat kovia leikkimään, mutta nauttivat myös rauhallisesta yhdessäolosta. Bobbarit ovat ketteriä, mutta eivät öykkäreitä. Ne eivät yleensä kiipeile verhoissa, eivätkä tuhoa huonekaluja. Mutta toki niillä on kissojen riippumaton luonne ja halu tehdä asiat omalla tavallaan.

Sanotaan, että bobbaripentueen isä osallistuu myös aktiivisesti lasten hoitoon, no kohtahan se nähdään miten Juska-iskä toimii ensimmäisten lastensa kanssa.

Toisilla bobbareilla on ihastuttavan surkean pieni  ääni joka kuulostaa joltain aivan muulta kuin kissan naukumiselta, paremminkin jonkun linnun varoitusääneltä.

Monet bobbarit rakastavat vettä ja toiset ovat myös hyviä uimareita ja kuulemma myös kalastavat ja ovat  erinomaisia hiirikissoja. Bobbaarit leikkivät mielellään tippuvilla vesipisaroilla ja juovat käsin vesiastiasta. Tulevat suihkuunkin mielellään mukaan. Saunan lauteet ovat mielipaikka, mutta löylyn heitosta ne eivät piittaa.

Kuriilien bobtailin ulkonäkö

Kuriilien bobtail, kotoisammin bobbari, näyttää hassunhauskalta satuolennolta. Edestä se näyttää kissalta, mutta takaa jänikseltä.

Kuriilien bobtail on suuri tai keskikokoinen lihaksikas kissa jolla on lyhyt kompakti vartalo ja töpöhäntä. Takapää nousee hieman korkeammalle sillä takajalat ovat pidemmät kuin etujalat. Tassut ovat pyöreäpäiset

Keskikokoiset korvat ovat alhaalta leveät ja avoimet, hieman eteenpäin suuntautuneet, yläreunasta pyöristyneet. Korvien väli on yhtä leveä kuin korvan leveys. Korvien sisällä on pitkiä karvoja ja päissä voi olla "ilvestupsut"

Silmät ovat pyöreät, hieman vinot, mutta ei itämaiset  ja ne sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Silmien väri voi olla mikä tahansa keltaisen ja vihreän välillä. Valkoisilla kissalla myös siniset tai eriväriset.

Hännässä voi olla yksi tai useampi mutka tai kaari tai näiden yhdistelmä. Häntä voi olla täysin jäykkä tai liikkuvainen. Mutkien suunnalla ei ole merkitystä, mutta hännän näkyvä osa ilman turkkia tulisi olla 3-8 cm. Hännän koko ja muoto tulisi olla harmoninen kissan yleisvaikutelman kanssa.

Kuriilien bobtailit arvostellaan näyttelyissä neljässä eri väriryhmässä

Ryhmä I: musta/sininen ja niiden agouti/golden/savu/hopeamuunnokset
Ryhmä II: ryhmä I värit valkoisella
Ryhmä III: punainen, creme, kilpikonna ja niiden agouti/golden/savu ja hopeamuunnokset
Ryhmä IV: ryhmä III värit valkoisella

Rodun historiaa

Kuriilien bobtail on luonnon muovaama kissarotu, joka on kehittynyt eristyksissä Kuriilien saarilla. Kuriilien saaret sijaitsevat  Japanin Hokkaidon saaren ja Venäjän Kamtšatkan niemimaa välissä. Kiistellyt saaret kuuluvat nykyään Venäjälle. Venäläiset sotilaat ovat tuoneet saarilta töpöhäntäisiä kissoja jo 1950 luvulla.  Näistä persoonallisista kissoista tuli hyvin suosittuja, vaikka niillä ei ollutkaan rotukissa statusta. Venäjällä ei  tuolloin  ollut rotukissajärjestöä joka olisi tehnyt rotumääritelmän. Eikä kasvatusta siis ohjattu mihinkään erityiseen suuntaan.

Vasta 1990 luvulla kuriilien bobtailit osallistuivat ensimmäistä kertaa kansainväliseen kissanäyttelyyn, silloin tuomarit pitivät kissaa raskaampana versiona japanin bobtailista. Vielä tänäkään päivänä ei ole varmaa, onko näillä kahdella rodulla yhteinen alkuperä. Kuriilien bobtail on kuitenkin kehittynyt luonnostaan Kuriilien saarilla vuosisatojen aikana, kun taas japanin bobtail on viety pois Japanista ja kehitetty roduksi Yhdysvalloissa.

1991 Venäjän kissaliito julkaisi rodun standardin. 1995 WCF hyväksyi rodun. 2001 rotustandardi uusittiin. 2003 FiFe hyväksyi rodun venäläistä alkuperää olevana rotuna. 2003 TICA hyväksyi rodun.

Kuriilien bobtailien töpöhäntää aiheuttava geeni on dominoivat ja se on eri kuin manxien töpöhäntää aiheuttava geeni. Bobtailien geenimuunnos ei tiettävästi aiheuta terveysongelmia, mikä  on mahdollistanut bobtailien luonnollisen lisääntymisen vuosisatojen aikana. Kun  kuriilien  bobtailin yhdistää tavallisen pitkähäntäisen kissan kanssa, niin kaikilla näiden jälkeläisillä on lyhyt ja mutkallinen häntä. Hännän pituus vaihtelee lähes normaalista hyvin lyhyeen, mutta kaikki ovat mutkallisia. Hännän pituutta säätelee  useampi  geeni. Kuriilien bobtailia kasvatuksessa ei saa käyttää muita rotuja, koska rotuun voi aina hakea uutta verta Kuriilien saarilta.

Teksti vielä työn alla