Pennut kasvavat Hassunhauska kissalassa

 

 

Pentujen syntymän aikaan yritän järjestää itselleni ainakin 4-5 päivää vapaata. Kissaemot kaipaavat tutun ihmisen läsnäoloa ja yleensä ne hakeutuvat synnytyksen lähestyessä mahdollisimman lähelle, syliin tai peiton alle. Mielellään ne varmaan synnyttäisivätkin sängyssä vatsan päällä, mutta onneksi emot ovat tähän asti tyytyneet makuuhuoneessa olevaan pentulaatikkoon.

 


Karkin persoonallinen istumasynnytystyyli

 

Itse synnytyksessä emot eivät yleensä tarvitse paljon apua, vaan ne suoriutuvat urakastaan lähes omatoimisesti. Kätilön tehtäviin kuuluu vain varmistaa, että kaikkien pentujen suut tulee puhdistettua ja hengitys kulkee. Tarvittaessa kätilö huolehtii myös napanuoran katkaisusta ja tarkistaa että kaikki istukat tulevat ulos.  

Emo ei välttämättä ehdi pestä ja kuivata pentua ennen kuin seuraava pentu jo syntyy. Emo saattaa myös väsyä ison pentueen synnytyksessä, eikä näin jaksa heti hoitaa pentujaan. Kätilö kuivailee pennut ja varmistaa ,että ne pysyvät lämpiminä, lämpötyynystä on iso apu. Kun pennut pysyvät lämpimänä nisälle pääsylläkään ei ole kovaa kiirettä.

 

Kun emo on saanut vastasyntyneen pennun puhdistettua ja kuivattua, pentu punnitaan ja merkitään erivärisillä kynsilakoilla. Ragdollithan syntyvät täysin valkoisina ja jotta pennut voitaisiin erottaa toisistaan, ne on merkittävä. Alussa kutsun pentuja kynsilakan värin mukaan: Kupari, Vihreä, Puna ja Minttu jne

Kätilön hauskin ja haastavin tehtävä on sukupuolen määrittäminen, sukupuolet saattavat vaihtua muutamaan kertaan.

Pennut painavat syntyessään 80–130 g.  Syntymäpainoon eivät vaikuta pennun sukupuoli, pentueen koko, tai emon paino. Syntymäpainon tulisi kaksinkertaistua ensimmäisen viikon aikana, ja päivittäisen painon lisäyksen tulisi olla noin 10–15 g ja viikoittaisen painonnousun noin 100 g. 

Parina ensimmäisenä viikkona punnitsen pennut kaksi kertaa päivässä. Jos painonkehitys on hyvä, harvennen punnituksia, ensin kerta päivään ja jatkossa pentuja punnitaan pari kolme kertaa viikossa.  

Jos jonkun pennun paino ei nouse toivutulla tavalla, yritän ensisijaisesti huolehtia siitä, että kyseinen pentu saa rauhassa imeä hyvin heruvasta nisästä. Jos pennun paino ei kuitenkaan nouse riittävästi, annan melko nopeasti kissanmaidonvastiketta. Letkuttaminen on helpoin ja ehdottomasti turvallisin tapa antaa lisäruokaa pienelle pennulle. Letkauttamistekniikan oppii melko nopeasti. Usein jo pari milliä äidinmaidonvastiketta riittää antamaan lisävoimaa pennulle niin, että se jaksaa taas imeä ja pysyy sisarustensa kasvuvauhdissa.

 

 

Ragdollin pennut syntyvät siis täysin valkoisina, joten kissojen tulevista väreistä ja kuvioista ei vielä syntymäpäivänä ole tietoa. Vuorokauden iässä pentujen korvat ja häntä alkavat tummua. Parin kolmen päivän ikäisenä alkavat myös mitted- ja colourpointpentujen nenänpäät tummua. Tassuihin väri tulee hitaammin joten mittedit ja colourpointit erottaa vasta viikon kahden iässä. Samoihin aikoihin alkaa myös värit varmistua. Pikkuhiljaa väriä alkaa tulla muuallekin. Ruskeat pennut saavat yleensä nopeammin värinsä, kuin siniset.

 

 

Toiset pentueet saavat vahvan värin jo hyvin nuorena, mutta toisille väri kehittyy hyvin hitaasti. Kuvassa vaaleammat pennut ovat kolme viikkoa vanhempia.

 

 

 

 

Pentujen silmät aukeavat yleensä 7-14 päivän iässä, mutta ovatpa yhdellä pennulla silmä auenneet jo 4 vuorokauden iässä. Kahden viikon ikään mennessä pennut alkavat myös kuulla.

 

 

 

Etujalat kantavat jo noin 3-4 vrk iässä, mutta takajalkoihin tulee voimaa vasta 2-3 viikon ikäisenä jolloin pennut alkavat liikkua enemmän. Pariviikkoisena pennut jo valtavat pitkin pentulaatikkoa, tällöin yleensä vaihdan niille hieman isomman laatikon. Tässä vaiheessa yleensä pennut löytävät myös itsensä ja toisensa, tassuja nuollaan ja otetaan kontaktia myös sisaruksiin.

 

   

Käsittelen ja pallutelen pentuja paljon ja totuttelen ne jo hyvin pienestä kaikennäköisiin toimenpiteisiin. Kynnet leikkaan yleensä ensimmäistä kertaa noin kolmen viikon iässä. Pennut tottuvat myös silmien ja korvien puhdistukseen ja niitä silitellään ja paijataan. Ne myös tottuvat jo nuorena toisiin eläimiin. Toiset kissat käyvät välillä hoitamassa pentuja kuin omiaan. Koirat saavat tutustua pentuihin heti kun emo ei näytä ahdistuvan siitä, yleensä jo muutaman päivän iässä.

 

   

Ensimmäisen kahden, kolmen viikon aikana en päästä vieraita ihmisiä pentuja katsomaan, sillä halun, että kissaemo tuntee olonsa turvalliseksi eikä stressaannu vieraista ihmisistä. Kun emo on rauhallinen ja luottavainen myös pennuista tulee luottavaisempia.  

 

 

Vähitellen pennut tarvitsevat enemmän liikkumatilaa. Ensin on päästävä pois pentulaatikosta, sitten on päästävä pois makuuhuoneen nurkasta. Pikkuhiljaa tullaan pois makuuhuoneesta jne. Uteliaisuus voittaa ja maailma on valloitettava, neljäviikkoisena pennuilla on käytössään koko asunto ja kesäaikaan vielä aidattu pihakin. Makuuhuonetta pidetään kuitenkin pitkään turvapaikkana ja sinne aina palataan. Emo opettaa pennut leikkimään, hyökkäämään ja piiloutumaan. Pennut painivat ja kokeilevat rajojaan. Kun emo murahtaa ja jää kuuntelemaan jotain epäilyttävää ääntä, pannut ryysäävät vauhdilla lipaston tai sängyn alle piiloon.  Koirien kanssa elo sujuu jo luontevasti

 

   

Kolme- neljäviikkoisena pennut alkavat saada äidinmaidon lisäksi kiinteää ruokaa (aloitan Hill'sin Ad:llä). Samaan aikaan pennut saavat ensimmäisen matokuurinsa. Syömään opettelu on joskus tuskaisen vaikeaa sillä Hassunhauskan suvun kissoilla on yleensä ollut aivan valtava maidontuotanto. Vaikka pentueet ovat olleet isoja, maito ei ole koskaan loppunut kesken, mutta emo kuivuu ja kuihtuu jos lisäruokaa ei anneta.

 

 

Kun pennut alkavat saada kiinteää ruokaa, emo vähentää niiden pyllyjen pesua. Tässä vaiheessa pennut jo alkavat kiinnostua hiekkalaatikosta ja usein ne oppivat käyttämään sitä muutamassa päivässä, mutta joillekin pentueille sisäsiisteyden opettelu vie pitemmän aikaa. Yleensä pennut käyttävät hiekkalaatikkoa suvereenisti 4-6 viikon iässä.

 

 

Toisen matokuurin pennut saavat seitsemän viikon iässä ja kahdeksanviikkoisena ne viedään lääkärintarkastukselle ja rokotuksille. Tässä iässä pennut syövät jo itsenäisesti ja äidinmaidon lutkuttaminen on lähinnä huvitusta ja tärkeää sosiaalista kanssakäymistä. Yleensä pennut ovat jo oppineet syömään myös kuivamuonaa. Muutenkin ruokavalio on monipuolinen. Lähes kaikki kelpaa ja kaikkia täytyy maistaa. Kummasti vaan myöhemmällä iällä kissoista tulee nirsoja vaikka pentuna ovat syöneet mitä vaan

 

 

6-12-viikkoiset pennut juoksevat ympäri taloa ja tulevat pikkuhiljaa taitavimmiksi kaikessa mitä tekevät. Pentujen luonteet alkavat selvästi erottua ja urosten ja naaraiden painoero lisääntyy. Pennunkatsojia riittää ja pennut jaksavat leikkiä ja viihdyttää vieraita, kunnes yhtäkkiä totaalisesti sammuvat.

 

    On hauska huomata miten pentueet kokonaisuudessaan ovat hyvin erilaisia, toiset alkavat kiljumisen ja huutamisen heti syntymän jälkeen. Aina tuntuu olevan jotain vähän pielessä vaikka maha on täynnä, kopassa on lämmintä ja emo putsaa ja puleeraa. Sitten on taas toisia pentueita jotka eivät huuda koskaan ja kaikki tuntuu olevan täydellistä ja pennut ovat aina tyytyväisiä. Toiset pentueet taas ovat arempia kuin toiset, toiset ovat villimpiä, toiset ovat ahneita ja toiset nirsoja. Toisille pentueille kiinteän ruokaan siirtyminen sujuu vaivatta, toisia on taas melkein "pakkosyötettävä. Toiset pentueet ovat hirveän ketteriä ja mennä rymistävät pitkin kiipeilytelineitä, kun taas toiset pentueet viihtyvät enemmän maan tasolla.

Yksilölliset luonteet alkavat erottua jo aika varhaisessa vaiheessa. Pentueessa saattaa olla "ADHD" lapsi joka ei pysy hetkeäkään paikallaan ja on aina koheltamassa jossain.  Kun sisaruksensa saattaa olla hyvinkin tyyni ja harkitseva.

 

    Kolmas matokuuri annetaan 11-viikon iässä ja toinen rokotus ja lääkärin tarkastus on pari päivää ennen luovutusta.

Vihdoin koittaa kasvattajan ilon ja surun päivä. Pennut lähtevät uusiin koteihin, kaksitoista viikkoa on taas mennyt uskomattoman nopeasti. Mieli haikeana katson kun pikkuiset pakataan bokseihin, yritän antaa vielä viimehetken neuvoja ja toivon, että pian kuulisin miten pennut pärjäävät.

Päivä on kuitenkin ennen kaikkea  ilon päivä. Pennut ovat saaneet uudet hyvät ja rakastavat kodit, niitä on odotettu ja toivottu ja ne tulee antamaan iloa ja rakkautta omistajilleen vuosia eteenpäin.

 

   

               

 www.toivokaa.com